maanantai 9. syyskuuta 2013

Pelakuut kuistilla





Jälleen huumaava tuoksu. Tuoksu, mikä tuoksuu ainoastaan syksyllä. Aurinkoisena, lämpimänä syysyaamuna. Sitä voisi jäädä nuuhkimaan ja siinä oleilemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Tuli niin mieleen Milano. Aamukahvit Duomon kupeessa.

Lupasin itselleni, etten siivoaisi koko ajan. Lupasin pitää vapaapäiviä. Nyt on nimittäin niin, että talo on tyhjä. Pikku-ukkelimme paineli rinta rottingilla päiväkotiin. Varmisteli, etten tule liian aikaisin hakemaan. Että ehtii nukkua päiväunet ja vielä leikkiä. Paljon. Ihanaa. Pieni-iso-miehenalku. Iloitkaamme tästä nyt.

Niin, se on äidillä taas kasvun paikka. Ei voi pitää kaikkia naruja ja lankoja ojennuksessa. Pitää alkaa luottamaan, että ne siivet siitä alkavat kantaa. Pitää totutella siihen, ettei tiedäkään ihan kaikkea, kaiken aikaa...

Nyt täytyy vähän aikaa saada tuijotella tätä omaa pientä yksikköä. Ja tehdä ratkaisut sen mukaan, miten itse kykenee ja selviää. Täytyy ikään kuin piirtää taas uudet rajat. Tai vahvistaa entisiä. 





Vielä jaksaa Pelakuut kukkia lämpimällä kuistilla. Pian täytyy niistäkin luopua. Hetkeksi.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Kesken


 




Joku asia tuppaa usein olemaan kesken. Viime aikoina moni asia on jäänyt kesken. Tai kokonaan tekemättä. Onhan sitä ollut kaikenlaista muuta, mihin se energia on mennyt. Mielessä ja kehossa. Toisaalta käsitöitä pitääkin koko ajan olla kesken kolme tahi neljä. Kun yksi työ mättää, voi hetken keskittyä muuhun. Ja sitten taas pääsee siinä toisessakin eteen päin. Sitä kun on on tottunut siihen, että on aikaansaapa ja toimelias. Niin sitten tämmöinen ihmeellinen kehtuuttaminen ja ryhtymisen vaikeus tuntuu oudolta.







Keskeneräistä se on tämä ihmisenäkin olo. Ja sen sietämistä. Itsensä kanssa toimeentulemista. Lähinnä. Jäi kesältä muutama kuva. Hyvää kahvia Ottenbyssä Långe Janin  kupeessa. Söpöinen rannekoru. Elokuiset syntymäpäivät. Jotain juttua olin näistä ajatellut. Mutta oli sekin jäänyt kesken.









keskiviikko 28. elokuuta 2013

Syksy



Aamun kirpeä syksylle tuoksuva ilma. Se toi tänä aamuna kaihon. Haikeuden. Se tarkoittaa tänä syksynä erään ajan päättymistä. Syksyn tuoksu on aina ollut toivottu ja odotettukin. Pitkä kesä takana. Sitä jo kaipaa rytmiä elämään. Tänäkin syksynä se on odotettu. Mutta...ei sitä oikein varmaan tajuakaan. Ennen kuin sitä jo elää sitä uutta. Tänään siinä tuoksussa oli jotain lopullista. Tänään se tuntui hyvin haikealle.






Olen ehdottomasti kesäihminen. Rakastan kesää. Kesän tuoksuja. Pioneja. Ja sitä kaikkea. Kesäsadettakin. Mutta rakastan myös syksyn tuoksua. Kuulasta, aurinkoista syksyaamua.

maanantai 26. elokuuta 2013

Uuden edessä



Miten se silmäkulma kostui? Varmaan tuuli. Tai kirkas aurinko. Ja ekaluokkalaisen päättäväinen askel. Etääntyvä. Iso Reppu. Melkein kuin kantajansa. Kilometrejä kolmatta. Monta suojatietä ylitettävänä. Kädet äidillä ristissä. Että muistasi aikuiset varoa. Hidastaa ja hellittää. Että pääsisi repunkantaja suojatien yli. Turvallisesti.

perjantai 16. elokuuta 2013

Vimma

Sitä voi olla monenlaiseen toimintaan... No, vimma. Kai se on tämäkin jonkin sortin vimma.


Sitä nyt vaan syntyy. Mattoa. Kai se on jonkinlainen flow-tila. Johon virkkuukoukun tai sukkapuikkojen äärellä pääsen. Tai sitten se on tämä keski-ikä. Olen myös alkanut pitää tekokukkia ihan sopivina...



Ilmassa on selvästi syksyn tuntua. Syksyn tuoksu. Sen voi jo aamuisin tuntea. Tänään paistaa aurinko ja lämpö hellii nuhaneniä.


PS. Ohjeet mattoihin löytyvät Kauhavan kangasaitan sivuilta.

torstai 8. elokuuta 2013

Iloa

Ihanaista tyttöenergiaa! Mitenkä niin?!? 9-vuotiaan onnea sydämen täydeltä!

maanantai 5. elokuuta 2013

Hömpänpömppää...

Kesä alkaa väistämättä kääntyä syksyyn. Vaikka onkin vielä lämmintä. Jotenkin kesä meni. No, sairastaessa. Ja toipuessa. Vähän unenomaisesti ohi. Ehkä unenomaiseksi ja utuiseksi sen teki myös mielentyö. Uuteen kääntyminen. Aika paljon ajatuksia. Välillä on kiva vaan hömpöttää. Kaikkea vähemmän vakavaa...




Tässähän on ihan ehdottomasti mun kestolempparit. Tennarit. Converse All Star. Valkoiset. Tai kesän jälkeen harmahtavat. Nehän nyt sopivat menopeleiksi lähes minne vaan. Ja sitten. Huivejahan ei voi koskaan olla liikkaa. Eihän?!?! Kestosuosikkeja kesät-talvet.


Tykkään. Ja tässä viimeisin. Hmmmm...hieman eri värinen ostos...
 

Ihan kertakaikkisen heräteostos Espritiltä. Hieman sävyä...sopii hyvin näiden söpöliinien kanssa...




 
Niin. Sitten on vielä tämä.

 
Laukku, joka kulutetaan kulmista puhki...olikohan tässä tätä hömppää nyt jo tarpeeksi. Hömppäkin on joskus tarpeen. Vaikka eihän sillä voi elämää täyttää.