Valkoiset kukat

Onnea on. Sitä on. Se on hetkessä. Ohikiitävänä virtana. Jostain on vain tartuttava kiinni. Ja uskottava, että hellittää. 

Kaikille työstä tai elämästä väsyneille toivon hetken lepoa. Lohdutusta kesän lämpimästä aamuauringosta. Lempeästä tuulesta iholla. Tuhansien valkoisten kukkien tuoksusta. Vihreän tuoksusta. Onnea on. Sitä on. Se vain usein verhoutuu. Unohtuu. Hengitä. Olet sen äärellä. 

Hiekkalaatikolla

Äiti, onko pakko olla kaikkien kaveri? 

Kahvihuone hiljenee, kun hän tulee sisään. Hän, jota ei pyydetä syömään työpaikkaruokalaan. Hän, jonka jutuille kukaan ei naura. Hän, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi. 

Nopeasti kengät jalkaan ja ulos. Muut tytöt ovat jo hiekkalaatikolla. Ovi kiinni ja muutama juoksuaskel. Mihin ne kaverit hävisivät. Jo kaukaa kuuluu naurua..sää et pääse leikkiin, me halutaanki leikkii meidän pihassa. Et tuu tänne.

Kello soi. Taas alkaa pitkääkin pidempi välitunti. Seisotaan ringissä. Pojat juoksee jotain rosvoo ja pollarii. Jutellaan ja nauretaan. Yksi huomaa jälleen seisovansa ringin ulkopuolella. Rinki tiivistyy. Näkyy vain selät. Kuuluu vain supatusta ja tirskumista.

Riipaisevan tuttua. Eikö vain? Hiekkalaatikolla tapahtuu monenlaista. Varmasti jokainen meistä on joskus jollain tapaa kokenut samaa. Jommalla kummalla puolella. Ringissä tai ulkopuolella. Tytöt nyt vaan on sellaisia. Ei sille mahda mitään, kolme on liikaa. Ja minä sanon että HÖPÖHÖPÖ. Miksi ihmeessä emme voi sille mitään? 

Helppoa asioille voiminen ei aina ole. Joskus täytyy todella olla salapoliisi, saadakseen selville, mitä oikein tapahtuu. Kuka vaikuttaa kehen, millä tavalla ja miksi? Mutta usein asiat ovat niinkin yksinkertaisia, että riittää kun kysyy, mitä täällä tapahtuu. Ja kaikki tietävät, mitä tapahtuu. Pieni leikin ohjaaminen uusille raiteille ja kas kummaa. Kolme mahtuu hyvin mukaan. Voi olla, että joutuu kaksi tai kolmekin kertaa antamaan uusia ideoita ja malleja toimia, mutta lopulta leikit sujuvat.

Joskus sitten leikit eivät millään ota sujuakseen, hyvistä yrityksistä huolimatta. Tuntuu, että aina tasaisesti jollakulla on pahamieli. Toiset vaativat ystävyydeltä paljon. Toisen itsetuntoa taas ei pienet kivet hetkauta. Joidenkin on vaikeaa hävitä, toinen pystyy nauramaan itselleen ääneen muiden kanssa. Joku on hyvin epävarma.  Ja toiselle ystävyys on hyvin joustavaa. 

Mitähän osaisin vastata tuohon alun tärkeään kysymykseen? Onko kaikkien kanssa pakko olla kaveri? Kaikkien kanssa on hyvä oppia tulemaan toimeen. Päiväkodissa, koulussa, puistossa ja pallokentällä. Ketään ei saa kiusata. Rohkeinta on uskaltaa olla erimieltä. Usein riittäisi ystävälliset sanat. Tuutko mukaan? En mä ajattele samalla tavalla. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla paraskaveri. Mutta ketään ei saa jättää yksin.

Ajan viemää

Ruuhkavuodet. Jollain tapaa niin konkreettisesti sivaltaen huomaan ja tajuan mistä on kyse. Ei mitään ihmeellistä. Ja kuitenkin kaikkea. Paljon. Ja kiihtyvällä tahdilla. Paljon on aikeita ja ajatuksia. Ja enimmäkseen ei ehdi oikein edes ajatella. Asiat vaan tapahtuvat. Sitä mukaa kun ne tapahtuvat. Toisaalta se on hetkessä elämistä. Toisaalta tunne on ajoittain hallitsematon. Arki vie minua. Ja viikonloput ovat niin lyhyitä. Aikamoista taiteilua, jotta tulee pidettyä huolta kaikkien tarpeista ja toiveista. Ja niistä velvollisuuksista. Niin kuin töissä käymisestä. Kaikki palaset kuitenkin loksahtelevat melko usein melko hyvin paikoilleen. Aikatauluja on.

Ja aina ei ehdi, eikä jaksa kaikkea mitä haluaisi. Sitten on valittava se, mitä jaksaa ja mihin pystyy. Valintoja on elämä täynnä. Ei aina niin mieluisia. Sillä hetkellä. Mutta lopuksi kuitenkin tarpeellisia. Pieniä ja isoja valintoja. Kokonaisuus syntyy niin monesta osasta. Monesta palasesta. Jokaisen henkilökohtainen kokonaisuus. Suuremmista kokonaisuuksista puhumattakaan. Välillä tuntuu, että pienet palaset, ne pienet valinnat, ovat niitä kaikkein tärkeimpiä. Niitä, joista kumpuaa ilo ja onni. Tyytyväisyys ja hyvä olo. Ne arjen pienet hetket, jolloin voi päättää. Nyt istun hetken tämä ihana lapsi sylissäni. Nyt juoksen tuohon auringonpaisteeseen. Nyt laitan viestin ystävälle. Nyt suutelen. Nyt.