Näytetään tekstit, joissa on tunniste ARKI. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ARKI. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Ajan viemää


Ruuhkavuodet. Jollain tapaa niin konkreettisesti sivaltaen huomaan ja tajuan mistä on kyse. Ei mitään ihmeellistä. Ja kuitenkin kaikkea. Paljon. Ja kiihtyvällä tahdilla. Paljon on aikeita ja ajatuksia. Ja enimmäkseen ei ehdi oikein edes ajatella. Asiat vaan tapahtuvat. Sitä mukaa kun ne tapahtuvat. Toisaalta se on hetkessä elämistä. Toisaalta tunne on ajoittain hallitsematon. Arki vie minua. Ja viikonloput ovat niin lyhyitä. Aikamoista taiteilua, jotta tulee pidettyä huolta kaikkien tarpeista ja toiveista. Ja niistä velvollisuuksista. Niin kuin töissä käymisestä. Kaikki palaset kuitenkin loksahtelevat melko usein melko hyvin paikoilleen. Aikatauluja on.



Ja aina ei ehdi, eikä jaksa kaikkea mitä haluaisi. Sitten on valittava se, mitä jaksaa ja mihin pystyy. Valintoja on elämä täynnä. Ei aina niin mieluisia. Sillä hetkellä. Mutta lopuksi kuitenkin tarpeellisia. Pieniä ja isoja valintoja. Kokonaisuus syntyy niin monesta osasta. Monesta palasesta. Jokaisen henkilökohtainen kokonaisuus. Suuremmista kokonaisuuksista puhumattakaan. Välillä tuntuu, että pienet palaset, ne pienet valinnat, ovat niitä kaikkein tärkeimpiä. Niitä, joista kumpuaa ilo ja onni. Tyytyväisyys ja hyvä olo. Ne arjen pienet hetket, jolloin voi päättää. Nyt istun hetken tämä ihana lapsi sylissäni. Nyt juoksen tuohon auringonpaisteeseen. Nyt laitan viestin ystävälle. Nyt suutelen. Nyt. 





tiistai 12. maaliskuuta 2013

Ruokapöytä

Arjessa paljon käytetty huonekalu. Ruokapöytä. Tietenkin ensi sijaisesti ruokailuun. Mutta myös paaaljon kaikkeen muuhun askareeseen. Ruokapöydän ääressä myös muovaillaan, maalataan, leikitään, askarrellaan, piirretään ja tehdään läksyjä. Kyllä. Läksyjä ei niinkään tehdä työpöydän ääressä oman huoneen rauhassa. Vaan ruokapöydään ääressä. Tärkeä huonekalu siis. Tällä hetkellä todella kaipaisin piristystä ruokailutilaan. Vanha penkki, odottaa varastossa kunnostamista. Kunnostuksen jälkeen se pääsee kenties ikkunan alle pöydän ääreen. Uusi pöytä saa odottaa, että viimeinenkin lusikan koputtaja on puumerkkinsä tähän nykyiseen naputellut... Lamppu. Tai siis uusi valaisin on jo mielessä. Ensin ajattelin, että tämä Pentikin yksinkertaisen kaunis Deko


Kuva Pentik

Niin sama muoto ja linja rakastamani General valaisimen kanssa.



Mielessä kävi myös tämä  Ikean musta ja särmikäs Kulla

Kuva Ikea

Mukava ajatus, mutta alan kuitenkin vahvasti kallistua tähän Pentikin Brooklyn kattovalaisimeen

 Kuva Pentik

Tässä valaisimessa on sitä jotain. Rouheutta ja silti yksinkertaista tyylikkyyttä. Ans kattoo ny...jospas kuitenkin aloittaisi pöytäliinan uusimisesta. En muuten alkuunkaan ole ollut pöytäliinaihmisiä. Jos sallitte tälläisen luokittelun. Mutta se onkin jo toinen tarina se...

 

perjantai 11. tammikuuta 2013

Harmaa arki - Arjen harmaus



Usein puhutaan arjen harmaudesta. Arki on harmaata, ankeaa, päivästä toiseen toistuvaa. Minä pidän ihan perusarjesta. Siitä harmaasta. Missä ei tule yllätyksiä. Mikä rullaa kuin itsestään...harmaa on mielestäni rauhoittavaa, ei ankeaa...hetkinen..viime aikoina vaan ei ole näkynyt tuota tasaisesti rullaavaa...usein joku lapsista on jonkin haasteellisen kehitysvaiheen huipulla, tempaisten myös minut siihen aallokkoon...tai sitten iskee kuume. Tai vatsatauti. Tai mies lähtee viikoksi työmatkalle. Tai...tai sitten iskee se pahin. Yövalvominen. Aina ei edes lapset. Eikä mies (KRRRKRHHHH-KRRKRRHH...). Vaan ihan vaan aamuyön pimeät tunnit valveilla ilman sen näkyvämpää syytä. Se sitä on rasittavaa. Ympärillä tuhistaan rauhallisesti. Edes kello ei raksuta. Mutta päässä alkaa raksuttaa. Joku sanoo, että aamuyöstä ne stressihormoonit herättää. Valvoneena sitä ei kukaan ole parhaimmillaan. Mutta onneksi on rutiinit. Kouluihin vieminen, ulkoilu, syöminen ja päiväunet. Jos ei olisi sitä harmaata rauhoittavaa rutiinia, päivä kuluisi huomattavasti raskaammin. Suosittelen.





Ja sitten on tietaenkin tämä


joka pitää mielen lauhkeana ja pään selvänä. Ja kehon kunnossa. Tai ainakin voi haaveilla, että näin on ;-) ...kehon laita.


Ps. Rutiinit on jees. Sisäinen kiire nou. Siinäpä se. Mistä tasapaino...