Ihania kesäjuhlia

Kesällä on ihania juhlia. Eilen oli ensimmäiset. Ristiäisiä, pyöreitä vuosia. Juhavaatteita siis tarvitaan...

 

Aika suloisia Pomp De Luxilta.

Ja ah, nämä ihanuudet, suomalaista designia

By Pia´s Design.

Äitiydestä

Äitienpäivä kirvoitti muutamia ajatuksia äitiydestä ja lapsen kanssa elämisestä ylipäätään. Eikä pelkästään äitienpäivä. Hyvä jälleen muistaa tärkeitä asioita.

Äitiys on mielentila. Joku Facebook ystäväni kirjoitti sunnuntaina äitienpäivänä, että äitiys on mielentila. Se oli hyvin kirjoitettu. Äitiys on mielentila. Se ei riipu siitä, onko lapsi oma vai ei. Ei tarvitse olla edes lapsia, osatakseen olla äidillinen. Äiti. Ja meistä kaikista ei ole äidiksi asti, vaikka kuinka haluaisi ja toivoisi. Siis vaikka olisikin lapsi tai lapsia. Kaikki me äidit teemme parhaamme. Kukin omien kykyjen mukaan. Useimmiten se on riitävän hyvää äitiyttä. Mutta aina oma äiti ei ole se paras äiti. Ehkä lapsen sydämessä. Mutta joskus parasta äitiyttä saa jostain muualta. Sijäisäidiltä, sukulaiselta, naapurin äidiltä. 

Aito läsnäolo. Siinäpä se. Se ei ole sitä tietenkään, että 24/7 on koko ajan lapsen aivoituksia varten. Pinnistellen. Silmät päästä pullistellen. Barbeilla leikkimistä. Eihän kukaan sellaista jaksa. Eikä ole tarkoituskaan. Mutta läsnäoloa lapsi tarvitsee. Niitä hetkiä arjessa, kun äidillä tai isällä ei ole kiire. Vaan on aikaa pysähtyä ja kuunnella. Myös aikaa asettaa rajoja. Joskus aika tiukastikin.. Aikaa nauraa, itkeä tai vaan olla. Tai lukea. Tai leikkiä. Olla aidosti kiinstunut siitä, mitä lapsi tekee. Mitä lapsi ajattelee.Nähdä hetkittäin elämää lapsen silmin. Lapsen lähtökohdista. Se ei aina ole helppoa. Varsinkin jos on itse jäänyt paitsi. Sitä saattaa olla sellainen olo, että koko ajan olen antanut, mutta silti se lapsen ehdoilla kuluva hetki on jäänyt puuttumaan. Ja taas lempiaiheeseeni - On vaikeinta antaa lapselle se, mistä itse on jäänyt paitsi. Hmmm....ja tästä innoittuneena mielessäni häivähti ymmärrys siitä, että mitä haastavampi lapsi (ts mitä vaikeampaa on) sitä enemmän lapsi tarvitsee aitoa läsnäoloa. Mitä enemmän jaksat olla läsnä, sitä helpommin tavoitat lapsen. Niin, helpoksi tätä ei saa sitten millään konstin väännettyä....
 

Äitienpäivänä

Tahdotko nähdä

ihmeen kauniin kuvan,

kun äiti ja lapsi istuvat

portailla tuvan?

Mitäpä lapsen

kuiskaavan luulet,

noin kun on kirkas sen katse

ja hymyssä huulet?

Sanaan siihen

liittyy kaikki, mi hyvää,

kaikki mi maassa on kaunista,

tunnetta syvää.

Oi, oppinut

yhden sanan on vasta,

sitä ei lakkaa kyyhkynen

kujertamasta.

Äiti, oi, äiti,

maailman kaunein sana –

se sointuu kuin ihana sävel

lapsen lausumana.

Immi Hellén

Jokainen meistä on osallinen tähän päivään. Meillä kaikilla on äiti. Elämän antaja. Paljon vartija. Iloa päiväänne.

Keväästä kesään

Sitä sun tätä on ehtinyttapahtua ja olla nämä viimeiset viikot. Oikeastaan tuntui, että kevät viimein tuli rytinällä. Ja meni jo. Vaikka ihan ei vielä kesäksi taivu. Pääskyset tosin tulivat jo tutulle pesäpaikalleen räystään alle.

Vappua juhlittiin aurinkoisessa säässä. Ilmapalloja, serpentiiniä ja munkkeja. Naminami. 

Sitruunaiset pikamunkit

(maidoton & gluteeniton)

3dl vettä

25g hiivaa

1rkl jauhettua kardemummaa

1/2dl sokeria

1/4tl suolaa

1rkl sitruunamehua

1tl raastettua sitruunana kuorta

2 munaa

7dl gluteenitonta jauhoseosta

Paistamiseen munkinpaistorasvaa tai öljyä

Liuota hiiva veteen. Lisää taikinaan muut aineet vatkaa sähkövatkaimella muutama minutti tasaiseksi. Kohota lämpimässä kaksinkertaiseksi. Kuumenna ölljy ja kokeile öljyn lämpötila taikinamurusella. nostele kahdella lusikalla taikinasta kokkareita kypsymään öljyyn. Paista kullanruskeiksi. Sokeroi valmiit munkit.

(mukaeltu kirjasta: Jokinen-Kekkonen: Hapanleivästä sacherkakkuun, gluteenittomia leivonnaisia)

Kööpenhamina oli kauniin keväinen. Ja lämmin. Kirsikankukkien terälehdet leijailivat ilmassa ja kahvi tuoksui.