Vuoden viimeinen päivä

Siinä jotain mystistä. Vuoden viimeisessä päivässä. Otetaan vastaan jotain uutta ja jätetään taakse mennyttä. Tavallaan näin teemme joka päivä. Uusi aamu on uusi alku. Mutta silti tässä vuoden viimeisessä päivässä on jotain erityistä. Ajatukset tahtomattaankin viipyilevät menneessä vuodessa. Ja toisaalta toiveet tulevasta heräävät. Keväänkin odotus alkaa. Pimeys väistyy. Vääjäämättä.

Elämä on muuttunut kuluneen vuoden aikana. Hienoista lopullisuutta on ilmassa. Lapset kasvavat. Se jos jokin on vääjäämätöntä. Yksi jakso elämässä on auttamatta ohi. Siihen liittyy haikeutta. Mutta nyt kuitenkin on sen aika. Kun perheessä ei enää ole pientä taaperoa paimennettavana, on edessä jotain muuta.

Vuosi on ollut raskas. Mutta hyvä ja tarpeellinen. Joskus elämä heittää eteen asioita, joita ei todella ollut tilannut. Eikä ne katso arkea tai pyhää. Keskeneräisyys. Siitä on jollain tapaa tullut minulle lohdullista. Kun heittää irti täydellisyyden mielikuvista. Alkaa nähdä kauneutta keskeneräisyydessä. Se jos mikä helpottaa. Syksyn muutosten jälkeen arki alkaa painua omiin uomiinsa. Se on ihan hyvä. 

Vuoden vaihtumisen juhlimiseen minulle on riittänyt tähtisädetikut ja ehkä  lasi kuohuvaa. Tinasta ennustaminen ja sauna. Joskus on tullut juhlittua enemmänkin. Vuoden viimein päivä taitaa tänä vuonna vaihtua vuoden ensimmäiseen aamuun kuitenkin näissä merkeissä...

Flunssa kun ei katso kalenteria. Sekin on ihan hyvä

Hyvää Uutta Vuotta toivoen. 

Armorikasta Uutta Vuotta. 

Itsellenne.

Kuvia menneeltä vuodelta.

Rauhallista Joulua!

Joulu. Olen aina pitänyt joulusta. Joulun tunnelmasta. Joulun tuoksuista. Antamisen ja saamisen ilosta. Valon juhlasta keskellä pimeintä talvea. Minulle joulu alkaa jo marraskuussa ja nuuttina kerätään viimeiset koristeet. Joulu on pieniä ajatuksia arjen keskellä. Odottamista. Valmisteluja. Huomaan, että vuosi vuodelta jouluun liittyvä vähemmän "to do" -listoja. "Pakko tehdä" - ajatuksia. Vähemmän ostelua. Todella paljon vähemmän pakonomaista siivoamista. Vähemmän stressiä. Mutta minä kai olen jouluihminen. Pidän joulun laittamisesta. Mutta vältän pakkoa. Myös joulumielen pakottamista. 

Erityisesti tänä joulun aikana olen ajatuksissani kulkeutunut miettimään, mitä tuo joulun tunnelma minulle juuri nyt merkitsee. Mitä toivon? Mitä odotan? Jouluun usein liittyy niin paljon erilaisia toiveita ja odotuksia. Tiedostamattomia ja tiedostettuja. Juuri nyt toivon pysähtymistä. Arjen hidastumista. Kaiken hyvän jakamista, mistä itse olen osalliseksi päässyt. 

Lasten riemu. Päiväunet yhteisen torkkupeiton alla. Glögilasi ja vihreät kuulat. Toivon, että hetken voi mieli levähtää. Hetken viivähtää valon äärellä.

Arkihuolesi kaikki heitä,

mieles' nuorena nousta suo!

Armas joulu jo kutsuu meitä

taasen muistojen suurten luo.

Kylmä voisko nyt olla kellä,

talven säästä kun tuoksahtaa

lämmin leuto ja henkäys hellä,

rinnan jäitä mi liuottaa?

Syttyi siunattu joulutähti

yöhön maailman raskaaseen,

hohde määrätön siitä lähti,

viel on auvona ihmisten;

kun se loistavi lasten teille,

päilyy järvet ja kukkii haat,

kuusen kirkkahan luona heille

siintää onnelan kaukomaat!

Suhteellista

Surujen ja murheiden määrä on vakio. Vai onko? Murheet ovat niin suhteellisia. Surua ei voi mitata. Ei verrata. Eikä niitä voi asettaa tärkeysjärjestykseen.  Surut ja murheet ovat henkilökohtaisia. Ne ovat subjektiivisia. Suhteellisia. 

Toisille murhetta koituu rei'istä sukissa. Toisen kaataa epäonnistuminen. Toista kohtaa vakava sairaus. Joku eroaa. 

Joskus on hyvä saada näkökulmia. Uutta perspektiiviä. Suhteuttaa murheita. Nähdä surua pidemmälle. Joskus on aiheellista pysähtyä ja katsoa laajemmin. Mutta koskaan ei pidä vähätellä. Ei lytätä. Ei kumota. Kun ei elä toisen elämää. Ei pidä vähätellä, jos ei tiedä eletystä elämästä.  Ei voi tietää. Eikä samoja tunteita tuntea. Voi vain yrittää ymmärtää.

Toimii se toisinkin päin. Ei pidä kahdehtia toisen iloja, kun ei tiedä murheista.

Pakkasyö

"Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo

Kansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan kiskoo

Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan

Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta."