Näytetään tekstit, joissa on tunniste Syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Syksy. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. marraskuuta 2013

Marraskuu




Marraskuu. Mitä tapahtuikaan lokakuulle? Se vaan. Se vaan meni. Joutuisasti. Nauttien siitä uudesta sisäisestä energiasta, mitä olen tästä uudesta vaiheesta saanut. Työstä. Lasten kasvusta. Kyllähän se on väsyttänytkin. Mutta. Mutta kun suurinpiirtein kaikki on nyt hyvin. Elämä on hyvää. Iloitsen niin kovin tästä. Kaikestä tästä, mitä nyt on.




Jälkiviisaus ei ole kovin järkevää. Mutta täytyy todeta, että taaksepäin katsoessa näen väsyneen alakuloisen naisen hahmon. Ehkä jopa hieman masentuneen naisen. Sitä on vaikea myöntää. Mutta ehkä se kuitenkin oli sitä. Mielessäni on muutaman ystäväni ajatuksia masennuksesta. Se ei aina näy päälle päin. Se ei aina tarkoita sitä, ettei pääsisi sängystä ylös. Se ei aina tarkoita sitä, ettei pystyisi hymyilemään ihmisiä kohdatessa. Se on joskus se pohjaton kuilu, joka vaatii täyttymistään. Se onneton tila kun tuntuu, ettei mikään riitä. Mikään ei saa onnelliseksi Ei vaikka kuinka tietäisi onnen olevan tässä. Se on joskus näkymätöntä. Myös masentuneelle itselleen. Ja vasta jälkeen päin sen huomaa. 




Minä rakastan työtäni. R A K A S T A N lapsiani. Ja miestäni. Yhdessä nämä kaikki saavat minut onnelliseksi. Olen taas elossa. 




keskiviikko 28. elokuuta 2013

Syksy



Aamun kirpeä syksylle tuoksuva ilma. Se toi tänä aamuna kaihon. Haikeuden. Se tarkoittaa tänä syksynä erään ajan päättymistä. Syksyn tuoksu on aina ollut toivottu ja odotettukin. Pitkä kesä takana. Sitä jo kaipaa rytmiä elämään. Tänäkin syksynä se on odotettu. Mutta...ei sitä oikein varmaan tajuakaan. Ennen kuin sitä jo elää sitä uutta. Tänään siinä tuoksussa oli jotain lopullista. Tänään se tuntui hyvin haikealle.






Olen ehdottomasti kesäihminen. Rakastan kesää. Kesän tuoksuja. Pioneja. Ja sitä kaikkea. Kesäsadettakin. Mutta rakastan myös syksyn tuoksua. Kuulasta, aurinkoista syksyaamua.