maanantai 2. syyskuuta 2013

Kesken


 




Joku asia tuppaa usein olemaan kesken. Viime aikoina moni asia on jäänyt kesken. Tai kokonaan tekemättä. Onhan sitä ollut kaikenlaista muuta, mihin se energia on mennyt. Mielessä ja kehossa. Toisaalta käsitöitä pitääkin koko ajan olla kesken kolme tahi neljä. Kun yksi työ mättää, voi hetken keskittyä muuhun. Ja sitten taas pääsee siinä toisessakin eteen päin. Sitä kun on on tottunut siihen, että on aikaansaapa ja toimelias. Niin sitten tämmöinen ihmeellinen kehtuuttaminen ja ryhtymisen vaikeus tuntuu oudolta.







Keskeneräistä se on tämä ihmisenäkin olo. Ja sen sietämistä. Itsensä kanssa toimeentulemista. Lähinnä. Jäi kesältä muutama kuva. Hyvää kahvia Ottenbyssä Långe Janin  kupeessa. Söpöinen rannekoru. Elokuiset syntymäpäivät. Jotain juttua olin näistä ajatellut. Mutta oli sekin jäänyt kesken.









keskiviikko 28. elokuuta 2013

Syksy



Aamun kirpeä syksylle tuoksuva ilma. Se toi tänä aamuna kaihon. Haikeuden. Se tarkoittaa tänä syksynä erään ajan päättymistä. Syksyn tuoksu on aina ollut toivottu ja odotettukin. Pitkä kesä takana. Sitä jo kaipaa rytmiä elämään. Tänäkin syksynä se on odotettu. Mutta...ei sitä oikein varmaan tajuakaan. Ennen kuin sitä jo elää sitä uutta. Tänään siinä tuoksussa oli jotain lopullista. Tänään se tuntui hyvin haikealle.






Olen ehdottomasti kesäihminen. Rakastan kesää. Kesän tuoksuja. Pioneja. Ja sitä kaikkea. Kesäsadettakin. Mutta rakastan myös syksyn tuoksua. Kuulasta, aurinkoista syksyaamua.

maanantai 26. elokuuta 2013

Uuden edessä



Miten se silmäkulma kostui? Varmaan tuuli. Tai kirkas aurinko. Ja ekaluokkalaisen päättäväinen askel. Etääntyvä. Iso Reppu. Melkein kuin kantajansa. Kilometrejä kolmatta. Monta suojatietä ylitettävänä. Kädet äidillä ristissä. Että muistasi aikuiset varoa. Hidastaa ja hellittää. Että pääsisi repunkantaja suojatien yli. Turvallisesti.

perjantai 16. elokuuta 2013

Vimma

Sitä voi olla monenlaiseen toimintaan... No, vimma. Kai se on tämäkin jonkin sortin vimma.


Sitä nyt vaan syntyy. Mattoa. Kai se on jonkinlainen flow-tila. Johon virkkuukoukun tai sukkapuikkojen äärellä pääsen. Tai sitten se on tämä keski-ikä. Olen myös alkanut pitää tekokukkia ihan sopivina...



Ilmassa on selvästi syksyn tuntua. Syksyn tuoksu. Sen voi jo aamuisin tuntea. Tänään paistaa aurinko ja lämpö hellii nuhaneniä.


PS. Ohjeet mattoihin löytyvät Kauhavan kangasaitan sivuilta.

torstai 8. elokuuta 2013

Iloa

Ihanaista tyttöenergiaa! Mitenkä niin?!? 9-vuotiaan onnea sydämen täydeltä!

maanantai 5. elokuuta 2013

Hömpänpömppää...

Kesä alkaa väistämättä kääntyä syksyyn. Vaikka onkin vielä lämmintä. Jotenkin kesä meni. No, sairastaessa. Ja toipuessa. Vähän unenomaisesti ohi. Ehkä unenomaiseksi ja utuiseksi sen teki myös mielentyö. Uuteen kääntyminen. Aika paljon ajatuksia. Välillä on kiva vaan hömpöttää. Kaikkea vähemmän vakavaa...




Tässähän on ihan ehdottomasti mun kestolempparit. Tennarit. Converse All Star. Valkoiset. Tai kesän jälkeen harmahtavat. Nehän nyt sopivat menopeleiksi lähes minne vaan. Ja sitten. Huivejahan ei voi koskaan olla liikkaa. Eihän?!?! Kestosuosikkeja kesät-talvet.


Tykkään. Ja tässä viimeisin. Hmmmm...hieman eri värinen ostos...
 

Ihan kertakaikkisen heräteostos Espritiltä. Hieman sävyä...sopii hyvin näiden söpöliinien kanssa...




 
Niin. Sitten on vielä tämä.

 
Laukku, joka kulutetaan kulmista puhki...olikohan tässä tätä hömppää nyt jo tarpeeksi. Hömppäkin on joskus tarpeen. Vaikka eihän sillä voi elämää täyttää.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kurkistus




Kurkistus tulevaan. Uudelleen järjestäytymisvimmani sai vihdoin alun. Pitkään olen kieriskellyt monenlaisen aloittamisen vaikeuden tuskissa. Ei huvita se. Ei huvita tämä. Mutta sisäinen tunne vaatii tekemään. Jotain. Ympäristön järjestelyistä on tietenkin helpointa aloittaa...useampi huone on kokenut uuden järjestyksen...Erityisesti eteisestä pidän. Sen valosta. Hieman on vielä yksityiskohdat kesken, mutta tässä kurkistus...








Vanha Raahen Unileton venevajasta löytynyt tuoli sai uuden paikan. Elämä saa näkyä.




Sisäinen uudelleenjärjestäytyminen onkin ehkä pidempi tie. Kurkistus tulevaan. Innostus. Haikeus. Odotus. Tuuli puhalsi purjeen terassilla kulmista auki. Vapaus. Tai ehkä sittenkin...irti päästämistä... Eteen päin katsomista. Luopuminen. Josta viimein koittaa vapaus. Kun ymmärtää luopumisen tärkeyden. Vastaanpanematta. Elämä on luopumista. Ajanjaksojen päättymistä. Uusia alkuja. Uusia mahdollisuuksia. Haikeaakin se on. Vaikka myös kovin odotettua. Mielenmaisema ei muutu hetkessä. Joskus se ottaa aikaa. Ja joskus se aika tuntuu melkein liian pitkältä. Mutta ehkä sillekin pitää vaan antautua. Hyväksyä. Kunhan ei jää tuleen makaamaan...valoa kohti kannattaa pyrkiä.