perjantai 26. huhtikuuta 2013
Kontrolli - vapaus
Kun on hurjasti epävarma. Kun tuntee itseään heikosti. Kun on kova tarve päteä ja vertailla jatkuvasti muihin. Kun aikaa menee valtavasti sen pohtimiseen, mitä muut ajattelevat. Itsensä todentamiseen muiden ajatusten kautta. Kaikenlainen kontrollintarve kasvaa. Ulkoinen ja sisäinen. Tämän ajatuksen sain. Se tulla tupsahti mieleeni. Ja aloin ymmärtää monia ilmiöitä erilailla.
Mielyttäminen. Se on ikävä kaveri. Usein on kontrolloinnin hyvä ystävä. Se on tietysti myös yksi tapa selviytyä. Sen moni meistä oppii jo hyvin pienenä. Mutta antautuuko ihminen miellyttäessään aidosti toisten ihmisten puoleen. Vai onko se itseasiassa vain yksi manipuloinnin muoto? Yksi tapa kontrolloida. Miellyttäessäänhän sitä usein tekee asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Odotukset sille mitä haluaisi tapahtuvan voivat olla hyvin toisenlaiset. Seurauksena ärtymys. Harmi. Ehkä viha.
Vapaus tulee siitä, että ymmärtää olevansa arvokas sellaisenaan. Vapaus on sitä, että kykenee tekemään omat rajat näkyviksi. Silloin ei ole tarvetta kontrolloidan. Silloin ei tarvitse miellyttää. Vaan voi kohdata ihmisen. Aidosti.
torstai 25. huhtikuuta 2013
Rakkaita asioita
Kivet. Kivet ovat kauniita. Jokainen eri muotoinen. Jokainen omanlaisensa. Erityisesti mukulakivet. Niiden hioutuneesta muodosta pidän. Aallokon hiomista kivistä puhumattakaan.
Pionit. Kevät. Multa. Ja maasta nousevat kasvit. Kevään tuoksu. Silloin kasvu on vielä edessä. Kaikki on auki. Ei vielä tiedä, miten kaikki tulevana kesänä etenee. Mitkä kasvit ovat selvinneet talvesta. Kaikki on mahdollista.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Kuka ehti ensiksi aukaista ikean kuvaston?!?!?!
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Ihmettä ihmetellen
Jo ennen kuin synnyit
kuuntelin äänesi helinää
jousen kimmahtelua tähdistössä,
musiikkia sinun sormiesi päistä,
joihin joku on puhaltanut aallokon
kuuntelin äänesi helinää
jousen kimmahtelua tähdistössä,
musiikkia sinun sormiesi päistä,
joihin joku on puhaltanut aallokon
Nyt näen kynsien pienet puolikuut,
autereen henkäilyn järven pinnalla,
jalkapohjien pilvet
sivelen silmillä pienen maailman vuoria ja laaksoja,
korvalehden nukka loistaa valossa
ja meitä ympäröi vahva elävä hiljaisuus
- Hannele Huovi -
autereen henkäilyn järven pinnalla,
jalkapohjien pilvet
sivelen silmillä pienen maailman vuoria ja laaksoja,
korvalehden nukka loistaa valossa
ja meitä ympäröi vahva elävä hiljaisuus
- Hannele Huovi -
Ei sitä voi kuin ihmetellä. Pientä, kaunista ja haurasta uutta elämää. Ja silti niin väkevää. Että ei meinaa sanoja löytää. Ihan mykistyy taasen uuden elämän edessä. Kyllä on minua ja perhettäni siunattu paljolla. Sitä ei sovi koskaan unohtaa. Kaksi uutta serkkua. Pientä ja ihanaa. Tervetuloa maailmaan kaunis uusi pieni ihminen. Elämä odottaa sinua. Olet rakas heti alkuusi.
torstai 18. huhtikuuta 2013
Mother of the year
Ja vuoden äiti palkinnon tänä vuonna saa...voi että kun eteen tulee niitä päiviä. Niitä päiviä, jotka voisi jo aamupuurolta aloittaa alusta. Niitä päiviä, kun A:sta Ö:hön alkaa mennä pieleen. Niitä päiviä, kun tuntuu, että mikään ei riitä. Kuulostaako tutulta?!?! Ennen kuin ehdit avata silmäsi, on käynnissä vähintäänkin kylmää sotaa vastaava neuvottelu siitä, kuka laittaa päällensä sen pitsipaidan. Tai karvaliivin. No, annas olla. Aamupalalla ensin tarjoilet aamupalaa reilut puolituntia erinäisten mielitekojen mukaan (mä en syö puuroa, ja mä en ainakaan syö muroja, mulle banaania, mulle...). Istut alas, kun vihdoinkin kaikilla on jotain nenän edessä. Sillä samaisella sekunnilla se alkaa. Tuo mulle lusikka, lisää maitoa, jogurtti loppu, missä veitsi, saako juustoo, tää leipä on pahaa...aamukiireiden jälkeen (aamupalat, -pesut, pukeminen jne...) sinulla on kiire. Vessaan. Ja taas. Annas olla kun istahdat alas. Alkaa jälleen jonkinsortin maailmansota. Kyllä. Sillä samaisella sekunnilla. Noooh, etenette ulkovaatteiden pukemiseen ja kun olet noin 15 kertaa riisunut omat kenkäsi ja hakenut talon toisesta päästä lapasta,sukkaa, kenkää, housua jna. On jo pinna huomattavan kireä. Autoa ajaessasi saatkäskyjä nostaa auton lattialle tippuneet lapaset, hatun tai kengät.. ja tätä rataa jatkuu iltaan asi. Tilanteet vaihtuvat, mutta sinulla on vain kaksi kättä, kaksi jalkaa ja yksi pää.Koko ajan on olo, että kulkee vähintään kolme astelta lasten jäljessä.Pitäsisi kahden käden sijaan olla vähintään kuusi kättä. Ja jalkoja mieluusti seitsemän. Ja pää...20 kilometrin mittaiset hermot ja lisämuistia muutama megagigagugahuga lisää...ja usein niinä riittämättömyyden päivinä sitä kuinka ollakaan asettaa itselleen aivan liian korkealle.Sitä kuvittelee ehtivänsä imuroida pikaisesti eteisen ja keittiön aamupalan ja hamapaanpesun välissä. Kuvittelee jaksavansa kipaista nopskaa kaupassa täydentämässä jääkaapin sisältöä (ja antaa 2-vuotiaan kävellä...eli juoksennella...sen sijaan että istuttaisi kärryyn...). Kuvittelee kykenevänsä siivoamaan päiväunien aikaan. Kuvittelee pystyvänsä hoitamaan puhelimella rästiin jääneitä asioita....phuuh...kaiken tämän jälkeen on juurikin tuollainen palkintopokaali oven takana odottamassa...
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Riittäisi jo
Mutta kun ei nähtävästi riitä. Taudit. Alkaa olla vitsit vähissä. Toista kuukautta pitkälti on tässä talossa yskitty. Eikä loppua näy. Onneksi kevät näkyy jo. Vähän.
Kai se on vaan hyväksyttävä, että nyt on ollut tälläinen talvi. Raskain aikoihin. Miten se onkin niin vaikeaa? Sellaisten asioiden hyväksyminen, joihin ei juuri nyt voi vaikuttaa. Että esimerkiksi siihen, että nyt on yskä. Jos jään nyt tähän sääliin piehtaroimaan. Ei se vie yskää pois. Ei se paranna lapsia. Kun päästää irti ja hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat, vapautuu energiaa johonkin muuhun. Kuinka paljon hukkaan heitettyä energiaa onkaan vastaan jurnuttamisessa. Silti meinaa peikko paholainen, itsesäälin apinainen kurkistella. Ihan jo aamusta...Ja tämä hyväksiminen ei tietenkään tarkoita alistumista tapahtumien virtaan. Tai alistumista vääryyksien virtaan. On monia asioita, joihin voi vaikuttaa. Ja vääryyksiä vastaan tuleekin taistella. Mutta että ettei piehtaroisi siinä - tätä en kyllä hyväksy- ja - miksi taas minulle - ja - nyt en kyllä ala - ja....
Vähän tälläisiä blues-fiiliksiä. Mutta onneksi liljat tuoksuvat. Parin kuukauden päästä toivottavasti myös ulkona...
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Uudelleenjärjestäytymistä ulkoista ja sisäistä
Tässä on vierähtänyt viikko jos toinenkin sairastuvan merkeissä. Luntakin ehti tulla tupaan. Ainakin kengänpohjista. Mutta onneksi tuo aurinkokin tulee sisään. Ikkunoista ja ovista. Paistaa niin kauniisti. Mielessä koko alku vuoden pyörineet huonekalujen uudelleenjärjestämis ideat saivat vauhtia, kun siivouksen yhteydessä olohuoneen kalusteet lipsahtivat uusille paikoille. Hhmmmm...en ole i-han vakuuttunut järjestyksestä, mutta makustellaan. Suunniteltu huonekalujen järjestelyä myös eteiseen ja yläkerran aulaan...odotellaan miestyövoiman innostumista...
Seuraava ajatus on pyörinyt viime päivät päällimmäisenä: "Kun sisäinen turva lisääntyy, ulkoisen yliturvallisuuden vaatimus väistyy. Kontrollin tarve vähenee ja luova elämä voi alkaa." Tässä Tommy Hellstenin ajatuksessa on pohdittavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)