maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäisen sairastupa





 
Niiskuti niiskuti, köh, köh, atsiuuh...tämä pääsiäisen aika on mennyt pieniä potilaita hoidellessa. Kuumetta, yskää, streptokokkia, tulirokkoa, keuhkokuumetta, korvatulehdusta...ei kovin kivoja kavereita, mutta onneksi antibiooteilla hoidettavia. On siis oltu enimmäkseen sisäpuuhissa. Ehtii leipoa, laittaa ruokaa, kaivaa savustuspönttö esille. AAAH! Tästäpä alkaa siis todellinen kesäaika (nyt kun kellojakin on siirretty...). Savukalasitä ja savukalatätä.....koko kesän. Eikä siihen meinaa kyllästyä mitenkään.




Pikku-potilaan Marjahyve (gluteeniton & maidoton)
noin uunipellillinen

6 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl soodaa
1 tl vanilliinisokeria
3 dl sokeria
200 g sulatettua maidotonta margariinia
2 munaa
2 dl soijaruokakermaa
4dl marjoja (esim. mansikka ja mustikka)


Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi pehmeän voin kanssa murumaiseksi. Ota 1/3 erilleen. Sekoita lopun murutaikinan joukkoon munat ja soijakerma. Sekoita tasaiseksi. Onnistuu parhaiten sähkövatkaimella. Levitä leivinpaperi uunipellin päälle ja kaada taikina pellille. Lisää marjat pinnalle. Ripottele päälle loput murutaikinasta. Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. 
(Ohje mukaeltu kirjasta Jokinen-Kekkonen: Hapanimelästä sacherkakkuun - gluteenittomia leivonnaisia: puolukka-murupiirakka)

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ihanat pikku-naiset

...ja yksi ihana miehulainenkin...




.....kevät hangilla. Aurinko. Aurinko. Aurinko.



sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Palmusunnuntai




Virvon varvon vitsasella
kosken kevätpajusella
terveyttä toivottelen
siunausta siivittelen
onnea oksalla tällä




 Hyvää pääsiäisen aikaa!!!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Onni on hymyssä ja aamusuukoissa



Hanget soi, hanget soi,
Jo kevät yli kenttien tuulee.
Rintani lyö, rintani käy,
Taas sieltä jo kuohua kuulee.
Hanget soi, hanget soi,
Jo loppuvi talven valta.
Pyytehet pursuvi syömessäin
Taas vuosien roudan alta.
Hanget soi, hanget soi,
Ne Suomehen kevättä soittaa.
Toivo jo uus, usko jo uus
Läpi murheeni muistojen koittaa.
Hanget soi, hanget soi,
Ne soittavat Pohjolan häitä.
Riemujen leivoset lemmestäin
Jo laittavat laulunpäitä.
Hanget soi, hanget soi,
Kevät saapuvi tuoksuvin tuulin.
Rintani lyö, rintani käy,
Min jäässä jo olevan luulin.
 
- Eino Leino -
 
 Kevätpäiväntasauksen auringonpaisteesta nauttien. Aamusuukot. Hymyt ja onnentoivotukset. Niistä on äidin syntymäpäivä tehty...

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - puoliksi tehty on.......Hiusharja osa 2






Mistähän tämän kertomisen aloittaisi. Niin. Monen asian voi tehdä monella tapaa ja lopputulos on useimmiten yhtä hyvä. Ei siis ole kyse tavasta tehdä. Ei siis siitä onko joku asia tehty oikein tai väärin. Vaan onko se ylipäätänsä tehty. Loppuun asti. Onko keittiöstä tyhjennetty roskapussi kaksi viikkoa eteisessä vai löytääkö se tiensä roska-astiaan asti. Onko lelut kerätty lattialta lelulaatikkoon vai odottavatko ne nätisti senkin päälle nosteltuina sitä, että joku veisi ne sinne lelulaatikkoon.Lojuuko tyhjäksi puristetut shampoopullot suihkun seinustalla kolmatta kuukautta.  Jääkö pipo, hanskat, takki housut eteisen penkin päälle kasaan kuivumaan ja kengät ovensuuhun kynnykselle odottamaan - odottamaan mitä - . Odottaako rikkalapion roskat hienosti lattialta lakaistuna vain sitä, että joku alle metrinen pyyhkäisee ne ohi mennessään taas lattialle. Vaatteet oman huoneen lattialta on kerätty - mitä - sullottu tyhjään kukkaruukkuun. Ja paras on tämä: haettu alakerrasta vilttejä, joilla työpöydän yms. epämääräiset röykkiöt peitetty....tuota noin.....en tietenkään itse ole täydellisen siisti. Mutta välillä tuntuu, että KETÄ  ne röykkiöt odottavat. Mutta kun .... ehkä tämä on osa maailmankaikkeuden tapaa kertoa minulle, että minun on aika rueta siirtymään ajatuksissani syksyyn. On aikakin palata virkatyöhön. Kun on päivät poissa, niin puoliksi tehdyt työt häiritsevät vähemmän. Vai häiritsevätkö.....




maanantai 18. maaliskuuta 2013

Rakkaus



Minut johdatettiin tärkeän asian ääreen.  Näin koen. Näin tunnen. En enää muista, kuinka se tapahtui. Mutta löysin itseni lukemasta hyvin koskettavia sanoja. Kaunis, kaunis blogi. Kaunis ja tärkeä. Niin rakkautta täynnä. Surusta huolimatta. Elämän karuudesta huolimatta. Luettuani yhdeltä istumalta kaiken. Kirkkaana mielessäni oli kiitos. Kiitollisuus siitä, että minut johdatettiin niiden ajatusten äärelle. Huomaamaan ja muistamaan sen, mikä elämässä on kaikista tärkeintä. Rakkaus.  Nuo sanat ja kauniit kuvat. Rakkauden lempeät kasvot. Pyyteettömät. Avoimet. Vastaanottavat. Rakkaus kantaa. Ja sitten taas kiitollisuus. Kiitollisuus kaikesta siitä hyvästä, mitä on omassa elämässä saanut. Kaikesta hyvästä. Jota kuitenkin on paljon. Enemmän kuin ehdimme huomata.







 Jokainen elämä on kaunis.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Lasten työ





Lapsen elämää on ihana seurata. Se oleminen on niin hienoa hetkessä kiinni olemista. Mutta onhan siinä hirmuinen homma. Pitää muistaa leikkiä. Ihan joka päivä. Ja paljon. Se on se lapsen tärkeintä työtä. Leikkiä, leikkiä, leikkiä. 



Toinen lapsen tärkeä työ on kasvaa isoksi. Niin haikealta kun se välillä meistä aikuisista tuntuukin. Siis työtä riittää lapsillakin. Mahoton homma. Sitten on vielä se yksi tärkeä työ. Nukkuminen. Muuten ei jaksa kasvaa isoksi eikä paljon leikkiäkään.