Lepo - viikon - loppu ja kiitospäiväkirja

Vähemmästäkin nukuttaa hyvin. Tälläisessa ihanuudessa nukkuessa. Rakkaan siskon luona. Ihan vaan ollen. Ihan vaan viipyillen. Niitä, näitä ruusukaalin päitä. Juuri sitä mitä tarvitsin. Kiitos!!! Ja mielessäni jo pidempään viipyillyt ajatus positiivisten ajatusten voimasta sai jotenkin konkreettisesti tuulta. Päätin aloittaa kiitospäiväkirjan. Joka päivä pyrin löytämään jonkun asian, josta olen äärimmäisen  kiitollinen. Pienetkin asiat riittävät. Ja joka aamu herätessäni pyrin hymyilemään. Ensimmäiseksi. Kokeillaan. Jostain luin sanat, jotka ovat  mielessäni pyörineet. Kehosi jokainen solu kuuntelee, mitä ajattelet...tänään olen hyvin, hyvin kiitollinen ystävyydestä. Ystävyydestä, lujasta ja kestävästä.

No joo, tuli siinä viikon loppuna viipyiltyä kaupoillakin...ja tälläinen musta tähti-ihanuus lähti yhdestä putiikista.

Ps. Ja minä muuten nukun ensi yönä tooooosi sikeästi!!! Kuulettehan solut!!! TO-SI sikeästi. Piste.