Harmaja

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu

Itse taivas lepää järvessä.

Liikkumatta, autuaina pilvet

uneksivat ilman äärillä.

Kaislat välkkyy kastepisaroista,

metsät hymyy läpi kyynelten.

Kaukaa, helisten ja värähdellen

rastaan huilu jumalallinen.

-Saima Harmaja-

Harmaja. Minulle aukeaa näkymä suomalaisesta järvimaisemasta. Illan utuinen peilityven järvi. Saaressa harmaaksi kelonnut riihi. Soutuvene lipuu ääneti. Harmaan hämärän läpi. Rauha. Hiljaisuus.

Sitten on Saima Harmaja. Hänen runonsa koskettivat erityisesti nuoren aikuisen mieltä. Kolmas mielleyhtymä on Harmajan Majakka (ruots. Gråhara). Rakastan myös majakoita. Niissä on jotain kauniin karua vahvuutta. Se puhuttelee. 

 Harmaja harmaa. Rauhallinen rauhoittava.