Harmaa arki - Arjen harmaus

Usein puhutaan arjen harmaudesta. Arki on harmaata, ankeaa, päivästä toiseen toistuvaa. Minä pidän ihan perusarjesta. Siitä harmaasta. Missä ei tule yllätyksiä. Mikä rullaa kuin itsestään...harmaa on mielestäni rauhoittavaa, ei ankeaa...hetkinen..viime aikoina vaan ei ole näkynyt tuota tasaisesti rullaavaa...usein joku lapsista on jonkin haasteellisen kehitysvaiheen huipulla, tempaisten myös minut siihen aallokkoon...tai sitten iskee kuume. Tai vatsatauti. Tai mies lähtee viikoksi työmatkalle. Tai...tai sitten iskee se pahin. Yövalvominen. Aina ei edes lapset. Eikä mies (KRRRKRHHHH-KRRKRRHH...). Vaan ihan vaan aamuyön pimeät tunnit valveilla ilman sen näkyvämpää syytä. Se sitä on rasittavaa. Ympärillä tuhistaan rauhallisesti. Edes kello ei raksuta. Mutta päässä alkaa raksuttaa. Joku sanoo, että aamuyöstä ne stressihormoonit herättää. Valvoneena sitä ei kukaan ole parhaimmillaan. Mutta onneksi on rutiinit. Kouluihin vieminen, ulkoilu, syöminen ja päiväunet. Jos ei olisi sitä harmaata rauhoittavaa rutiinia, päivä kuluisi huomattavasti raskaammin. Suosittelen.

Ja sitten on tietaenkin tämä

joka pitää mielen lauhkeana ja pään selvänä. Ja kehon kunnossa. Tai ainakin voi haaveilla, että näin on ;-) ...kehon laita.


Ps. Rutiinit on jees. Sisäinen kiire nou. Siinäpä se. Mistä tasapaino...