Järjestyksestä

Minä niin rakastan järjestystä. Sitä että tavarat ovat paikoillaan. Ja on siistiä. Siis siivottua. Mutta...sattuneesta syystä viisi henkisessä perheessä...ei aina ole siistiä tai siivottua...varsinkin kun kolme säännönmukaisesti purkaa koko ajan toisesta päästä. Siis purkaa tavaroita, vaatteita, ja ja ja...toisinaan ihailen ihmisiä, jotka pystyvät hyppimään vaatekasojen yli. Pystyvät jättämään tiskit pöydälle.Roskat ja murut lattialle. Antavat asioiden olla. Eivät ehkä huomaa, eivät kiinnitä huomiota. Välillä minua ärsyttää suunnattomasti, kun minä huomaan kaiken. Ja kun huomaan, en pysty olemaan tekemättä mitään. Olenkin tietoisesti pyrkinyt jättämään väliin. Yrittänyt sietää niitä murusia pöydän alla.Yrittänyt ajatella, että tiskikoneen voi tyhjentää tuonnempana. Tavarat voi korjata myöhemmin. Helppoa se ei ole. Siivoamisen jälkeen tuntuu vaan niin mukavalle. Vaikka sitä mukavuutta kestääkin ehkä noin puoli tuntia...Voisinkin todeta, kuten Erin Me Naiset lehdessä (joskus viime syksynä), että milloin minusta tuli näin v***n kolmikymppinen...