Kontrolli - vapaus

Kun on hurjasti epävarma. Kun tuntee itseään heikosti. Kun on kova tarve päteä ja vertailla jatkuvasti muihin. Kun aikaa menee valtavasti sen pohtimiseen, mitä muut ajattelevat. Itsensä todentamiseen muiden ajatusten kautta. Kaikenlainen kontrollintarve kasvaa. Ulkoinen ja sisäinen. Tämän ajatuksen sain. Se tulla tupsahti mieleeni. Ja aloin ymmärtää monia ilmiöitä erilailla.

 
Mielyttäminen. Se on ikävä kaveri. Usein on kontrolloinnin hyvä ystävä. Se on tietysti myös yksi tapa selviytyä. Sen moni meistä oppii jo hyvin pienenä. Mutta antautuuko ihminen miellyttäessään aidosti toisten ihmisten puoleen. Vai onko se itseasiassa vain yksi manipuloinnin muoto? Yksi tapa kontrolloida. Miellyttäessäänhän sitä usein tekee asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Odotukset sille mitä haluaisi tapahtuvan voivat olla hyvin toisenlaiset. Seurauksena ärtymys. Harmi. Ehkä viha.

Vapaus tulee siitä, että ymmärtää olevansa arvokas sellaisenaan. Vapaus on sitä, että kykenee tekemään omat rajat näkyviksi. Silloin ei ole tarvetta kontrolloidan. Silloin ei tarvitse miellyttää. Vaan voi kohdata ihmisen. Aidosti.