Mother of the year

 Ja vuoden äiti palkinnon tänä vuonna saa...voi että kun eteen tulee niitä päiviä. Niitä päiviä, jotka voisi jo aamupuurolta aloittaa alusta. Niitä päiviä, kun A:sta Ö:hön alkaa mennä pieleen.  Niitä päiviä, kun tuntuu, että mikään ei riitä. Kuulostaako tutulta?!?! Ennen kuin ehdit avata silmäsi, on käynnissä vähintäänkin kylmää sotaa vastaava neuvottelu siitä, kuka laittaa päällensä sen pitsipaidan. Tai karvaliivin. No, annas olla. Aamupalalla ensin tarjoilet aamupalaa reilut puolituntia erinäisten mielitekojen mukaan (mä en syö puuroa, ja mä en ainakaan syö muroja, mulle banaania, mulle...). Istut alas, kun vihdoinkin kaikilla on jotain nenän edessä. Sillä samaisella sekunnilla se alkaa. Tuo mulle lusikka, lisää maitoa, jogurtti loppu, missä veitsi, saako juustoo, tää leipä on pahaa...aamukiireiden jälkeen (aamupalat, -pesut, pukeminen jne...) sinulla on kiire. Vessaan. Ja taas. Annas olla kun istahdat alas. Alkaa jälleen jonkinsortin maailmansota. Kyllä. Sillä samaisella sekunnilla. Noooh, etenette ulkovaatteiden pukemiseen ja kun olet noin 15 kertaa riisunut omat kenkäsi ja hakenut talon toisesta päästä lapasta,sukkaa, kenkää, housua jna. On jo pinna huomattavan kireä. Autoa ajaessasi saatkäskyjä nostaa auton lattialle tippuneet lapaset, hatun tai kengät.. ja tätä rataa jatkuu iltaan asi. Tilanteet vaihtuvat, mutta sinulla on vain kaksi kättä, kaksi jalkaa ja yksi pää.Koko ajan on olo, että kulkee vähintään kolme astelta lasten jäljessä.Pitäsisi kahden käden sijaan olla vähintään kuusi kättä. Ja jalkoja mieluusti seitsemän. Ja pää...20 kilometrin mittaiset hermot ja lisämuistia muutama megagigagugahuga lisää...ja usein niinä riittämättömyyden päivinä sitä kuinka ollakaan asettaa itselleen aivan liian korkealle.Sitä  kuvittelee ehtivänsä imuroida pikaisesti eteisen ja keittiön aamupalan ja hamapaanpesun välissä. Kuvittelee jaksavansa kipaista nopskaa kaupassa täydentämässä jääkaapin sisältöä (ja antaa 2-vuotiaan kävellä...eli juoksennella...sen sijaan että istuttaisi kärryyn...). Kuvittelee kykenevänsä siivoamaan päiväunien aikaan. Kuvittelee pystyvänsä hoitamaan puhelimella rästiin jääneitä asioita....phuuh...kaiken tämän jälkeen on juurikin tuollainen palkintopokaali oven takana odottamassa...