Riittäisi jo

Mutta kun ei nähtävästi riitä. Taudit.  Alkaa olla vitsit vähissä. Toista kuukautta pitkälti on tässä talossa yskitty. Eikä loppua näy. Onneksi kevät näkyy jo. Vähän.

Kai se on vaan hyväksyttävä, että nyt on ollut tälläinen talvi. Raskain aikoihin. Miten se onkin niin vaikeaa? Sellaisten asioiden hyväksyminen, joihin ei juuri nyt voi vaikuttaa. Että esimerkiksi siihen, että nyt on yskä. Jos jään nyt tähän sääliin piehtaroimaan. Ei se vie yskää pois. Ei se paranna lapsia. Kun päästää irti ja hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat, vapautuu energiaa johonkin muuhun. Kuinka paljon hukkaan heitettyä energiaa onkaan vastaan jurnuttamisessa. Silti meinaa peikko paholainen, itsesäälin apinainen kurkistella. Ihan jo aamusta...Ja tämä hyväksiminen ei tietenkään tarkoita alistumista tapahtumien virtaan. Tai alistumista vääryyksien virtaan. On monia asioita, joihin voi vaikuttaa. Ja vääryyksiä vastaan tuleekin taistella. Mutta että ettei piehtaroisi siinä - tätä en kyllä hyväksy- ja - miksi taas minulle - ja - nyt en kyllä ala - ja....

Vähän tälläisiä blues-fiiliksiä. Mutta onneksi liljat tuoksuvat. Parin kuukauden päästä toivottavasti myös ulkona...