Suhteellista

Surujen ja murheiden määrä on vakio. Vai onko? Murheet ovat niin suhteellisia. Surua ei voi mitata. Ei verrata. Eikä niitä voi asettaa tärkeysjärjestykseen.  Surut ja murheet ovat henkilökohtaisia. Ne ovat subjektiivisia. Suhteellisia. 

Toisille murhetta koituu rei'istä sukissa. Toisen kaataa epäonnistuminen. Toista kohtaa vakava sairaus. Joku eroaa. 

Joskus on hyvä saada näkökulmia. Uutta perspektiiviä. Suhteuttaa murheita. Nähdä surua pidemmälle. Joskus on aiheellista pysähtyä ja katsoa laajemmin. Mutta koskaan ei pidä vähätellä. Ei lytätä. Ei kumota. Kun ei elä toisen elämää. Ei pidä vähätellä, jos ei tiedä eletystä elämästä.  Ei voi tietää. Eikä samoja tunteita tuntea. Voi vain yrittää ymmärtää.

Toimii se toisinkin päin. Ei pidä kahdehtia toisen iloja, kun ei tiedä murheista.