tiistai 5. marraskuuta 2013

Gluteeniton elämä



 Gluteeniton elämä. Se on meidän elämää. Elämää keliakian kanssa. Keliakia on autoimmuunisairaus. Elinikäinen. Keliakikko ei tarvitse kuitenkaan lääkkeitä. Terveenä pysyy gluteenittomalla ruokavaliolla. 





Kun ensimmäisen kerran saimme perheeseen diagnoosin keliakia. Se oli valtava helpotus. Syy lapsen huonoon vointiin. Olin onnellinen, että lapseni oli taas terve. Kunhan vain pidimme tiukasti huolta gluteenittomasta elämästä. Siitä tuli luonnollinen osa meidän perhettä. Meidän elämää.




Kun noin kuukausi sitten sain jälleen puhelun lääkäriltä. Se oli tietenkin myös helpotus. Tiesinhän jo, että pian toinenkin lapseni on jälleen terve. Mutta sitten tuli suunnaton suru. Suru vuosienkin takaa. Miksi? Miksi juuri minun lapseni? Tiesin kaikki faktat. Ja olin toki tyytväinenja helpottunutkin. Että diagnoosi saadaan näinkin varhain pienelle miehen alulle. Se helpottaa monia asioita. Mutta surun tunteita ei voinutkaan pyyhkiä sillä tiedolla. Valtavasti oloani helpotti rakas ystäväni, joka ymmärsi suruni. "Tosi tyhmää ja ankeeta" luki viestissä. Niin se on. Tyhmää ja ankeeta. Oli gluteeniton elämä tuttua tai tuntematonta. 



Mutta onneksi elämä kantaa. Gluteenittomana erityisesti. Surukin väistyy. Kun sille antaa tilaa. Ja pystyy jälleen huomaamaan ne elämän postiiviset kannattajat. Ja onneksi keliakia on sairaus, jota pystyy hoitamaan. Se ei näy päälle, eikä sitä tarvitse lääkitä. Riittää kun syö oikein. Silloin on terve. Ihan terve!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti