Vartalo

Tämä asia on pyörinyt mielessäni viime aikoina. Jostain syystä eteeni tuli eilen ystäväni Facebook-päivityksen kautta tämä Hope Avenue blogi-kirjoitus. Olen tätä samaista asiaa pyöritellyt jo vuosia. Kahden tytön äiti kun olen. 

Kun vanhin tyttäreni oli noin puolitoista vuotias, tein tietoisesti päätöksen. Lupasin itselleni, että lopetan oman kehoni ääneen arvostelun. Sen mitä me naiset varmaan kautta aikojen olemme peilin edessä tehneet. "Voi tätä läskiä, voi näitä reisiä, voi mikä leveä perä, kato mitkä allit...". Tiedän. Sorrun siihen joskus aikuisten kesken. Lupasin itselleni, että pyrin ennemmin ihailemaan itseäni peilin edessä kuin kritisoimaan. Omaan kehon ja aineenvaihdunnan, joka nyt ei ole tähän aikaan ihan se ihanne mallinen, langanlaiha siro...vaikka lyhyt ja normaalipainoinen olenkin. Paljon täytyy minun vaalia tervettä ruokavaliota, jotta kilot eivät ala karttua. Senkin lupasin tehdä oman terveyteni vuoksi. Lupasin itselleni, että lopetan laihdutuskuureista puhumisen. Raskauksien jälkeen erityisesti on ollut tarvetta syödä terveellisemmin, ei laihduttaa.  Lupasin itselleni, että lopetan myös muitten naisten (ja miesten) arvostelun. Kaikille jollain tapaa tuttu ilmiö: istutaan itsenäisyyspäivänä television ääressä ja arvostellaan sisään astuvien naisten pukuja, käsivarsia, jopa rintoja. Jos ei ole mitään kaunista sanottavaa, en sano mitään. Ja kas kummaa, aina löytyy jotain kaunista. Meistä jokaisesta. Sitten ehkä se tärkein lupaus. Jota on valitettavasti kaikista vaikeinta pitää. En vertaile lasteni kehoja heidän kuullen.  Niin he ovat erilaisia.

Tiedättekö mitä? Itselläkin on P A L J O N helpompi olla. Minut tähän sysäsi artikkeli suomalaisesta tutkimuksesta, missä käsiteltiin tyttöjen itsetuntoa ja suhdetta omaan kehoonsa. En enää tavoittanut tuota kyseistä artikkelia, mutta tuorettakin tutkimustietoa on. Sanoma oli jokseenkin: mitä vähemmän äiti kritisoi omaa tai muiden naisten vartaloa, mitä vähemmän kotona oltiin laihdutuskuureilla, sitä parempi itsetunto ja luontevampi suhtautuminen tytöillä oli omaan kehoonsa. Ei mitenkään yllättävää. Toki media ja yhteiskunta luovat tähän päivään oman pistävän leimansa ja ovat siinä missä perhe ja ystävyyssuhteetkin vaikuttamassa tyttäriemme itsetunnon ja kehonkuvan muodostumiseen. Tästä voi lukea enemmän esim. MLL:n rahoittamasta  kyselytutkimuksesta.

Paineita olla tietynlainen on aivan V A L T A V A S T I tänä päivänä. Niin tytöillä kuin pojillakin. Haluan omalta osaltani helpottaa tätä painetta. Jokainen meistä on kaunis ja arvokas sellaisenaan.